Kehrätär huovuttaa perinteisin menetelmin

31.1.2014 Uutisarkisto
Kauniit huopatossut lämmittävät jalkojen lisäksi myös mieltä. Kauniit huopatossut lämmittävät jalkojen lisäksi myös mieltä. Reeta Rönkkö

Mikä sen ihanampaa, kuin vetää lämpimät tossut jalkaan paukkupakkasilla? Juuri tähän tarkoitukseen sopivia huopatossuja syntyy Maria Dorffin käsissä Valtimon Rasimäen kylällä. Tossut valmistuvat alusta loppuun saakka käsityönä perinteisillä ja luonnonmukaisilla menetelmillä. Luonnonmukaista on Marian ja hänen perheensä elämä muutenkin, lähes kaikki tarvittava hankitaan luonnosta tai omalta kasvimaalta.

Huovutus on lempilaji

Innostuin huovutuksesta jo lukioiässä, vaikka se ei silloin ollut erityisen muodikasta. Käsityön opettajaksi opiskellessa taidot ja innostus vain kasvoivat ja huovutuksesta tuli se kaikkein rakkain käsityön muoto. Kaikkiaan huovutusta on tullut tehtyä jo yli viisitoista vuotta, Maria muistelee. Kehrätär on jo pitkään ollut tuotenimenä Marian käsitöillä, virallinen toiminimi siitä tuli muutama vuosi sitten. Päätuotteena ovat huovutetut, sisäkäyttöön tarkoitetut Eevastiina ja Eero -tossut.

Marian valmistamat tossut syntyvät kokonaan luomutilalla tuotetusta villasta. Villat ostetaan suomenlampaita ja kainuunharmaksia kasvattavalta luomulammastilalta Nurmeksesta. Villa tulee Marialle niin sanottuna raakavillana, eli sitä ei ole pesty tai käsitelty mitenkään. Hyvälaatuinen raakavilla, jossa ei ole liikaa roskia, on ihanteellinen raaka-aine. Villat Maria karstaa omalla karstamyllyllä levyiksi, joita on helppo huovuttaessa työstää. Itse huovutus tapahtuu tuvan pöydällä. Yleensä huovutan kolme paria kerralla, yksi tai kaksi kertaa viikossa. Kesällä tulee huovutettua vähemmän, koska silloin iso osa ajasta kuluu kasvimaalla tai luonnon antimia kerätessä, Maria kertoo. Talvi ja etenkin joulu ovat toki muutenkin huopatossujen sesonkiaikaa.

Pesua ja koristelua

Huovutuksen jälkeen tossut pestään ja se tapahtuu saunalla muuripadassa. Peseminen on se kaikkien tylsin vaihe, mutta sen jälkeen pääsee taas kiinni mukaviin hommiin, Maria hymyilee. Pestyjä tossuja kuivatellaan ensin saunassa ja loppukuivaus tapahtuu tuvassa. Paksusta villasta tehtyjen tossujen kuivatus saattaa viedä jopa viisi päivää. Kuivumisen jälkeen tossut viimeistellään ja koristellaan. Tossujen pohjassa oleva nahka on kasviparkittua lehmän nahkaa Ruotsista ja kirjonnassa käytetty lanka kotimaista suomenlampaan villaa. Myös tossujen ympärillä oleva pirtanauha on suomenlampaan langasta itse tehty. Nauhan tekoon harjaantuneelta Marialta pirtanauhaa syntyy nopeassa tahdissa. Suunnitelmissa on myös kehittää tuotetta siten, että tossut voisi aina identifioida tiettyyn lampaaseen. Tuoteselosteesta voi ehkä jatkossa nähdä, minkä lampaan villasta kyseinen tossupari on tehty.

Haaveena kokoaikainen käsityöläisyys

Marian tavoitteena on tulevaisuudessa elää nimenomaan tossujen teolla. Tällä hetkellä noin puolet elannosta tulee tossuista. Myynti ja tuotanto pitäisi siis pystyä tuplaamaan. Suurin osa tossuista on netin kautta tulevia tilaustöitä, eli niiden koko ja koristelutoiveet tulevat asiakkailta. Jonkin verran myyntiä tulee myös käsityömessuilla ja messuilla on hyvä tehdä tuotetta tunnetuksi. Usein asiakkaat ovat sellaisia, jotka ovat aiemmin saaneet tossut itselleen lahjaksi ja tilaavat nyt niitä omille tutuilleen.

Huovuttamisen lisäksi Maria vetää käsityökursseja kansalaisopistossa ja tekee opettajansijaisuuksia Valtimon kirkonkylällä. Kulkeminen Rasimäeltä kirkonkylälle on kuitenkin välillä haastavaa. Maria perheineen käyttää useimmiten julkisia kulkuvälineitä tai polkupyörää, joskus pääsee tuttujen kyydillä. Omaa autoa ei ole. Matkaa kotoa kirkonkylälle tulee noin 23 kilometriä. Vaikka työ kirkonkylällä on ihan mukavaa, olisi kokoaikainen käsityöläisyys haaveissa. Luonnonmukaisesta elämäntavasta johtuen tulemme myös toimeen melko vähällä rahalla, joten käsityöllä eläminen on ihan realistinen tavoite, Maria toteaa.

Leipää luonnosta

Marian perheeseen kuuluu mies Lasse ja kouluikäinen tytär Aamu. Marialla on myös edellisestä liitosta syntynyt poika Viljami. Perheen uusi lapsi syntyy keväällä. Tällä hetkellä perhe asuu vanhassa hirsitalossa Rasimäen kylällä Valtimon pohjoispuolella. Samassa pihapiirissä asuu myös Lassen äiti. Perhe on rakentamassa mökkiä puolen kilometrin päässä olevalle metsäpalstalle. Lasse veistää mökin hirret itse ja muutenkin käytetään pelkästään perinteisiä rakennusmenetelmiä ja käsityötä.

Autottomuus on vain pieni osa Marian ja hänen perheensä luonnonmukaista elämäntapaa. Perheessä syödään pääasiassa kasvisruokaa, kalaa ja lihaa hyvin harvoin. Kaupasta ostetaan lähinnä maitotuotteita ja maitoa saa ostettua myös lähitilalta. Melkein kaikki kasvikset saadaan omasta kasvimaasta ja marjat ja sienet luonnosta. Hyvää kalavettä ei tosin ihan lähistöltä löydy ja se vähän harmittaa. Energiaa käytetään mahdollisimman vähän. Talossa on kantovesi eikä pesukonetta ole, muutenkin kaikki talon työt tehdään käsin. Ruokakin hautuu lämpimän hellan päälle laitettavan villapeitteen alla ja pysyy samalla lämpimänä koko päivän. Itse tehty yrttitee lämmittää pihalta tulijan iltaan asti.

Johtuneeko sitten tekijänsä elämänfilosofiasta, tossujen kauniista ulkonäöstä vai luonnollisesta materiaalista, mutta Kehrättären tossut lämmittävät jalkojen lisäksi myös mieltä. Kotimaisessa luomutuotteessa on mukava astella.

Kehrättären kotisivut

 

Reeta Rönkkö

Reeta Rönkkö

Maaseudun sivistysliitto Itä-Suomi

kyläkehittäjä

Pohjois-Karjalan Ely-keskus Leader Suomi Mahdollisuuksien maa Euroopan maaseuturahasto Maaseutu 2020 Leader Itä-Suomen kalatalousryhmä