A+ A A-
Uutisarkisto 15.10.2011

Vaiheittainen sukupolvenvaihdos helpottaa yrittäjien arkea

Maatilan sukupolvenvaihdoksen voi tehdä vaiheittain. Uusi sukupolvi ajetaan sisään tilan töihin ja vastuun kantamiseen vähitellen. Järjestely antaa myös luopujille mahdollisuuden totutella uuteen elämäntilanteeseen pikku hiljaa.

Nevalaisten maatila sijaitsee keskellä suurehkoa peltoaukeaa Vuokon kylällä Juuassa. Vuokko on perinteinen maatalouskylä, jonka peltopinta-alaa on aikoinaan lisätty laskemalla Vuokonjärven pintaa usealla metrillä. Kylän pelloista valtaosa on edelleen viljelyksessä ja uuttakin peltoa raivataan silloin tällöin.

Alapuron tila on Ritva Nevalaisen kotitila, jota hän on miehensä Akin kanssa viljellyt jo 1980–luvun alusta lähtien. Suvun omistuksessa tila on ollut jo 1800-luvulta lähtien. Ritvan ja Akin aloittaessa tilanpidon oli viljeltyä maata vain reilut kymmenen hehtaaria. Siitä tilaa on vuosien varrella pikkuhiljaa laajennettu. Viimeisin ja suurin tilan kasvattaminen tehtiin neljä vuotta sitten, kun Nevalaiset ostivat lopettamassa olevan naapuritilan peltoineen, koneineen, navetoineen ja päärakennuksineen. Tilan peltoala laajeni tuolloin kuudellakymmenellä hehtaarilla ja uudesta navetasta saatiin lisätilaa lihakarjalle. Siinä vaiheessa oli jo tiedossa, että perheen nuorempi tytär Heidi jää jatkamaan tilaa ja investoinneilla varauduttiin tilan tulevaan kehittämiseen.

Nykyisin Nevalaisen maatalousyhtymällä on viljelyksessä reilut 100 hehtaaria peltoja, pääosa omia maita. Pelloilla viljellään rehuksi kauraa ja ohraa sekä tietysti säilörehua. Parina viime vuonna on kokeiltu myös leipävehnää, joka onkin onnistunut odotettua paremmin. Aki-isä antaa viljan onnistumisesta kiitosta tyttärelleen Heidille, jonka kehuu olevan kylän paras kyntäjä. Lypsylehmiä tilalla on enää 14, lihakarjaa kahdessa navetassa yhteensä noin 80. Jatkossa lypsykarjan pidosta on tarkoitus luopua kokonaan ja keskittyä lihakarjaan.

Virallisesti sukupolvenvaihdos käynnistettiin keväällä 2011, jolloin Heidi osti kolmanneksen tilasta omiin nimiinsä. Samalla perustettiin maatalousyhtymä. Heidi asuu vierestä ostetun Saviniemen tilan vanhassa päärakennuksessa vajaan kilometrin päässä päätilalta. Tilan työt on jaettu niin, että Heidi vastaa Saviniemen navetassa olevan lihakarjan hoidosta ja osittain myös päätilan yhteydessä olevasta karjasta. Lisäksi Heidi tekee suuren osan peltotöistä. Ritva ja etenkin sydänoireista kärsivä Aki ovat näin voineet helpottaa omaa työtaakkaansa. Pääosan tilan paperitöistä ja eläinrekisterin ylläpidosta tekee edelleen Ritva, mutta etenkin viljelysuunnittelussa Heidi on jo vahvasti mukana.

Ennen paluuta kotitilalle kohta 27-vuotias Heidi ehti kiertää maata ja opiskella montaakin eri alaa. Opintoja kertyi sekä mainostuotannosta että teatterialalta, menipä yksi vuosi ammattikorkeakoulussa meijeriteknologiaa opiskellessakin. Veri alkoi kuitenkin vetää takaisin Pohjois-Karjalaan ja maatilan töihin. Niinpä Heidi lähti opiskelemaan maaseutuopistoon ja aloitti työt kotitilalla heti kolmivuotisen koulutuksen jälkeen. Opiskeluaikoina tehdyt lomitustyöt ja työharjoittelut omalla ja muiden tiloilla antoivat hyviä lisävalmiuksia tilanpitoon. Erityisen tärkeäksi Heidi kokee sen, että pääsi tutustumaan siihen, miten asioita tehdään muilla tiloilla. Opintojen ja tilanpidon ohessa Heidi on ehtinyt myös remontoida asumaansa vanhaa Saviniemen päärakennusta. Paikallisen karaokeklubin lauluillat ovat myös tärkeä henkireikä.

Seuraava iso askel tilan tulevaisuuden kannalta on Akin tuleva eläkkeelle jääminen noin puolentoista vuoden kuluttua. Siinä vaiheessa Heidi ostanee taas osan tilasta ja omistaa sen sitten puoliksi äitinsä kanssa. Tulevaisuuden kehittämissuunnitelmissa tilalla on myös noin 200 sonnin pihattonavetan rakentaminen päätilan pihapiiriin. Nuorta karjaa kasvatettaisiin toisessa vanhoista navetoista ja vanhin, Saviniemen tilan pihassa oleva navetta, jäisi pois käytöstä. Kalliin investoinnin tekeminen kuitenkin mietityttää, koska lihasta tuottajalle jäävä hinta on laskenut ja myös toiminnan kannalta oleelliset teurastuspalvelut siirtyvät jatkuvasti kauemmas. Uskoa tulevaisuuteen kuitenkin löytyy. Heidi siteeraakin nauraen vanhaa toteamusta siitä, että maataloudessa pärjää jos uskontonumero on kymppi ja matematiikan numero nelonen. Heti perään hän kuitenkin toteaa, että nykyajan viljelijän pitää osata sekä suunnitella että laskea.

Sukupolvenvaihdoksen toteuttamista vaiheittain koko perhe pitää hyvänä ratkaisuna. Osaamista ja tietotaitoa ehtii siirtää jatkajille ja toisaalta totuttelu uuteen elämänvaiheeseen käy molemmilla osapuolilla helpommin. Jos kaikki tapahtuisi kerralla, uupuu jatkaja helposti vastuun ja työtaakan alle ja toisaalta luopujat kokevat siirtymisen täystyöllisestä eläkeläiseksi liian äkkinäiseksi. Maaseututukihenkilökoulutuksen saanut Aki toteaa sukupolvenvaihdoksen olevan yksi suurimmista jaksamis- ja muiden ongelmien aiheuttajista tiloilla. Sukupolvenvaihdosta tehtäessä välien pitää olla kunnossa. Luopuminen oman tilan pidosta on kuitenkin helpompaa, kun jatkaja löytyi omasta perheestä.

 

Reeta Rönkkö

Maaseudun sivistysliitto Itä-Suomi

kyläkehittäjä

Maakaista.fi

Maakaista kokoaa ja välittää tietoa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta Pohjois-Karjalassa.

 

Maaseuturahasto logo mv Leader logo mv

Maakaista.fi somessa