Ylä-Valtimon kylä sijaitsee Valtimolla, Kallio-, Valtimo- ja Ylä-Valtimojärven rannoilla vaarojen ympäröimänä. Alueen halki kulkee Kuhmontie, jolta erkanee pienempiä teitä. Asutus on sijoittunut harvakseltaan teiden varsille.
Kylä on elävää maanviljelysaluetta, ja erityisesti karjatalous on voimakasta. Tämä luo kylään oman perinteisen leimansa hoidettujen laidunalueiden ulottuessa rantaan asti. Ylä-Valtimojärven pintaa on laskettu kahteen otteeseen, minkä seurauksena viljava rantamaa on lisääntynyt. Myös Kuokkastenkosken vesivoimalaitoksen toimet näkyvät ja tuntuvat Ylä-Valtimojärvessä suurina vedenpinnan vaihteluina vuosittain.
Jokirannalta on löytynyt kivikautisia esineitä, jotka viittaavat jo silloiseen asutukseen Ylä-Valtimolla. Kylän varsinainen asuttaminen alkoi 1700-luvun lopulla. Vanhoja rakennuksia on kuitenkin säilynyt hyvin vähän. Herrasen tilan päärakennus lienee kylän vanhin ja kaunein rakennus. Kylän rakennukset ovatkin pääasiassa peräisin sotien jälkeiseltä ajalta, vaikka rakentaminen on nykyisinkin vilkasta.
Sodan jälkeen Valtimolle sijoitettiin luovutetun Karjalan asukkaita, ja Valtimon väkiluku kasvoi vuosien 1946 - 1950 välisenä aikana 1100 henkilöllä. Siirtolaisille perustettiin Ylä-Valtimolle Konttimäen ja Pertunjoen asutusalueet, yhteensä 27 uutta tilaa. Muuttajien joukossa oli mm. maanviljelijöitä, kauppiaita ja yrittäjiä. Siirtolaiset puhuivat karjalan kieltä. Karjalaisuus ja ortodoksisuus tulivat näin osaksi kylän arkielämää.
Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue
Ylä-Valtimon kylä kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Ympäristöhallinnon sivustolla kylän maisemaan on kuvattu seuraavasti: ”Maiseman keskeiset elementit ovat avointa maisemaa rajaavat jylhät vaarat, sokkeloinen vesistöalue sekä näiden väliin jäävät valoisat peltoaukeat tilakeskuksineen. Rinteillä kumpuilevilla viljelyksillä on pieniä lehtimetsiköitä sekä harmaahirsisiä latoja. Kokonaisuus on vaihteleva, mutta rauhallinen ja etenkin järven rannoilla vaikuttava. Näkymiä elävöittävät rantalaitumet ja niillä käyskentelevät lehmät. Kylän pohjoispuoli edustaa tavanomaisempaa, kuitenkin tasapainoista viljelymaisemaa. Avoimilta rannoilta avautuu näkymiä vesistöön.”
Sivuston mukaan maisemallisesti arvokkaimmat alueet sijaitsevat Ylä-Valtimojärven pohjoisrannoilla: ”Niemien korkeimmalla mäellä sijaitsevat tilat rinneviljelyksineen ovat maisemallisesti hyvin kauniita. Etenkin Tervaniemessä pienten koivikoiden ja peltoaukeiden vaihtelu vesialueita ja vaaroja vasten luo huomattavan kauniita näkymiä. Täältä avautuvat kaukomaisemat sekä järvelle että pohjoisen laajoille peltoaukeille.”
Kylän maisemallisina nähtävyyksiä ovat mm. Porttivaaran ja Pertunvaaran näköalapaikat sekä hiidenkirnu, joka sijaitsee Merilänvaaralla.
Ylä-Valtimon koulu
Ylä-Valtimon koulu on kolmas kuntaan perustetuista kansakouluista; sen perustamishankkeista on kirjattu pöytäkirja 5.8.1899 Eliel Engelbergin talossa. Opetus alkoi Ylä-Valtimolla 28.8.1899 Pursialan talossa ja siirtyi sieltä Tiukulaan v. 1902, sieltä v. 1907 Niemelle ja v. 1911 Pertunvaaran Alamerilään.
Kylälle valmistui ensimmäinen oma koulu vasta vuonna 1926, joka toimi alkuun yksiopettajaisena mutta jo 1928 kolmiopettajaisena ja 1946 kouluun tuli neljäs opettaja. Koulussa oli 1950-luvun alussa niin paljon koululaisia, että koulupiiri jaettiin kahtia ja rakennettiin Rauhalan koulu.
Syksyllä 1957 valmistui nykyinen koulutalo. Ylä-Valtimosta aikoinaan erotetut koulupiirit liitettiin myöhemmin takaisin. Rauhalan koulu lakkautettiin v. 1973 ja Sivakkavaara vuonna 1982. Ylä-Valtimon koulu vastasi 1990-luvulla viiden vuoden ajan myös kunnassa annettavasta erityisopetuksesta. Kyläkoulun toiminta kuitenkin päättyi vuonna 2002, vaikka koulussa oli oppilaita vuosisadan vaihtuessa yhteensä 57.
Lähteet:
http://ylavaltimo.suntuubi.com/?cat=21
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=111237&;lan=FI