A+ A A-
Kylät 17.9.2014

Malkakatto kestää jopa viisikymmentä vuotta

Malkakaton otsalaudat veistetään kirveellä. Malkakaton otsalaudat veistetään kirveellä. Reeta Rönkkö

Murtovaaran talomuseo Valtimon kunnan pohjoisrajoilla, lähellä Kainuun maakuntarajaa, on mieleenpainuva paikka. Vanha kruununmetsätorppa sijaitsee keskellä erämaata, lähimpään asutukseen on matkaa yli viisi kilometriä. Pihapiiriin tultaessa voi suorastaan kuulla historian siipien havinan. Kesäisin auki olevan museon pihassa on tällä hetkellä huisketta, kun rakennusalan opiskelijat ohjaajineen valmistelevat savusaunaan uutta kattoa.

Rakentamisen laboratorio

Murtovaaran kunnostushankkeissa yhdistetään usein perinnerakentaminen sekä opetus ja jopa tutkimus. Tällä kertaa oppia ovat saamassa Nurmeksen ammattiopiston rakennusalan toisen vuoden opiskelijat, jotka ovat mukana katon teossa alusta loppuun saakka. Projekti kestää parisen viikkoa. Parhaillaan on käynnissä kattotarpeiden valmistaminen. Perinteisen malkakaton rakentamiseen oppilaita perehdyttävät restaurointimestari Juhani Nuutinen Kiihtelysvaarasta sekä ryhmän oma opettaja Teuvo Tervo ammattiopistolta.

- Tällä projektilla on kaksi tarkoitusta; saada katto kuntoon ja samalla siirtää perinnerakentamisen tietoa uusille polville. Uusia tekijöitä tarvitaan, jotta joku osaisi tehdä seuraavat malkakatot sitten kun nämä viidenkymmenen vuoden päästä tulevat tiensä päähän, Juhani Nuutinen pohtii.

- Oppilaille tämä on hieno mahdollisuus tutustua perinteisiin. Ja kyllä tässä on oppia opettajallekin. En ole itsekään ennen tehnyt malkakattoa, mutta tämän jälkeen voi sanoa, että onhan noita tullut tehtyä, Teuvo Tervo veistelee.

Murtovaaraan talomuseon opastuksista, ympäristöstä ja kunnossapidosta vastaava Heikki Ovaskainen kutsuu Murtovaaraa rakentamisen laboratorioksi. Alueella on vuosien varrella pidetty lukuisia perinnerakentamisen kursseja ja leirejä niin kotimaisille kuin kansainvälisillekin alan osaajille. Opiskelijatyön hyödyntäminen on museon näkökulmasta myös kannattavuuskysymys. Kävijämaksuilla ei museon ylläpito- ja kunnostustöitä rahoiteta, mutta kurssitoiminta auttaa asiaa. Kunnostustöiden pääkustantaja on yleensä Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö.

Urakkaa kerrakseen

Kaikkien Murtovaaran rakennusten katot on uusittu 1960 ja -70 lukujen vaihteessa, eli silloin kun aluetta valmisteltiin museokäyttöön. Muutamissa rakennuksissa on pärekatto, mutta pääasiassa on käytetty tuohesta ja puusta tehtyjä malkakattoja. Hyvin tehty malkakatto kestää helposti 40 – 50 vuotta. 2000 –luvun aikana kattoja on uusittu neljään eri rakennukseen, nyt on vuorossa viides rakennus. Kun rakennuksia on yhteensä kuusitoista, kestää uusimistyö vielä useita vuosia.

Malkakaton rakentaminen ei ole äkkinäisen hommaa. Ensin täytyy hankkia oikeat raaka-aineet ja sitten muokata ne käyttökelpoiseen muotoon. Vasta sen jälkeen päästään purkamaan vanha katto ja tekemään uutta.

- Malkakaton alin kerros muodostuu männyn rungosta lohkaistuista pitkistä suikaleista eli liistepuista. Niiden päälle ladotaan limittäin tuohta, jota tulee kaikkiaan yhdeksän kerrosta. Noin 25 neliön kokoiseen savusaunan kattoon tarvitaan siis pitkälti yli 200 neliöä tuohta. Tuohen päälle ladotaan malkapuut sekä koukkupuut, jotka ovat kuorittua kuusta. Katon räystäille sijoitetaan vielä koukkupuiden varaan otsalaudat, jotka pitävät malkapuut paikoillaan. Ja kaikki työvaiheet tehdään käsin, ainoastaan kirvestä ja kuorimarautaa käyttämällä, Juhani Nuutinen tiivistää.

Mäkituvasta museoksi

Murtovaaran pihapiirin historia ulottuu 1840-luvulle. Silloin paikalle muuttivat ensimmäiset mäkitupalaiset, jotka luvatta polttivat kasken ja rakensivat mökkinsä valtion maalle. Myöhemmin tila sai virallisen aseman kruununmetsätorppana. Murtovaaran asukkaista tunnetuimpia ovat olleet Lipposet, jotka tulivat torpan haltijoiksi vuonna 1868.

Lähes sata vuotta myöhemmin 1960 –luvulla Lipposet myivät koko tilan liikemiehille, joilta Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö lopulta lunasti pihapiirin rakennuksineen sekä kuuden hehtaarin määräalan. Tämän jälkeen rakennuksia kunnostettiin lähes viiden vuoden ajan ja museo avattiin kävijöille vuonna 1972. Murtovaaran viimeinen vakituinen asukas Hilja Lipponen asui kotitilallaan aina vuoteen 1985 saakka. Murtovaara kertoo kävijöilleen vaara-asutuksen historiaa jo yli 150 vuoden ajalta.

Murtovaaran "torpparina" toimiva Heikki Ovaskainen on itsekin ollut mukana alueen historiassa ja 48 vuoden ajan.

- Ensimmäisellä kerralla tulin tänne tietä tekemään ja sittemmin olin pitkään alueen kehittämisessä mukana olevan Valtimo-Seuran puheenjohtaja. Nykyisin hoidan Murtovaaran asioita oman yrityksen kautta ja harrastuksena, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön kanssa tehdyn sopimuksen mukaan. Joku tänne vaan aina vetää eikä tähän paikkaan kyllästy koskaan.

Lisätietoja Murtovaaran talomuseosta löytyy osoitteesta http://www.puukarinpysakki.fi/fi/murtovaaran+talomuseo/etusivu/

Reeta Rönkkö

Maaseudun sivistysliitto Itä-Suomi

kyläkehittäjä

Maakaista.fi

Maakaista kokoaa ja välittää tietoa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta Pohjois-Karjalassa.

 

Maaseuturahasto logo mv Leader logo mv

Maakaista.fi somessa